Mietiskelin metsästyssanastoa ja sitä, että monille asioille, tavoille tai maastopaikoille on hyvin kuvaavia ja hauskoja nimiä, joiden historiaa on kiva pohtia. Aina tarkenteen käyttäjä ei itsekään tiedä, mistä nimi on alunperin tullut. Osa sanastosta on ihan yleistä metsästysjargonia, joka ei rajoitu vain tietyntyyppiseen metsästykseen vaan on voinut siirtyä esim. hirvijahtisanastosta jänismetsälle sovellettuna. Toisaalta sanastossa vilahtaa myös paikallinen vaikutus. Esimerkiksi aju on aivan ihana sana, joka tarkoittaa koiran ajoa savolaisittain. Olen päättänyt adoptoida sen käyttöön myös tänne länsirannikolle.
Myös maastossa liikkumiseen ja paikkojen löytämiseen lisänimet ovat sangen tarpeellisia. On näet erittäin vaikeaa ilman näitä tarkenteita selittää metsästyskaverille esim. sitä, mihin auto jätettiin, koira päästettiin irti tai mistä koira sai jäniksen ylös. Karttoihin painetut paikannimet toki ovat käytössä, mutta riittävään tarkkuuteen niillä ei päästä.
Alla sekalaisessa järjestyksessä metsästyssanastoa, johon itse olen täällä meilläpäin törmännyt.
Tupsutorni: Alunperin kyseinen hirvitorni on sijainnut ison puun/puskan vieressä. Tälle on käytössä myös toinen, ei niin sivistynyt nimi (tussutorni).
Paadenpaaden: Sanaleikin tuloksena tullut nimi eräälle rajapyykkikivelle, jonka vieressä on otollinen passipaikka.
Piirla: Koskenmetsän reunamilla sijaitseva jänismaasto.
Kurruttajan nokka (tai ruokintapaikka): Peurojen ruokintapaikka Kurruttajan peltojen päässä.
Laavu: Santtion metsätien varrella oleva laavu.
Auvon nuotioplassi: Nimi nuotiopaikalle tulee metsäpalstan maanomistajan mukaan. Plassi tarkoittaa yleisesti jotain paikkaa ja siihen olen törmännyt muissakin yhteyksissä.
Äijävuori: Kartalla lukee "Äijänvuori", puhekielessä aina "äijä" ei "äijän".
Kanersuon tihuvikko: Tänne on monta jänisajoa kadonnut päättyen koiran kenraalihukkaan.
Koskenmetsän pisto / Pitkissuon kääntöpaikka: Pistot ja kääntöpaikat tarkoittavat yleisesti "isommalta" tieltä lähteviä sivuhaaroja, joiden päässä voi olla silmukka, jossa auton saa käännettyä tai sitten ei ole.
Kolmen tien haara: Eräs hyvä passipaikka.
Arkintie: Esimerkkinä tien nimistä, joita ei lue missään, vaan ovat ainoastaan paikallisten tiedossa (tämä on siis vain yksi monista).
Pupuheinä: Jänikset ruokailevat/oleskelevat mielellään tietyn tyyppisessä heinikossa. Ruokailupaikan merkkejä ovat myös paikalta mahdollisesti löytyvät jätökset.
Pupupuska: Jäniksen mentävä suojainen makuupaikaksi kelpaava puska tai puun alaosa.
Pomppujänis: Yleensä termi liittyy jäniksen (rusakon) metsästykseen ilman koiraa. Koirankin kanssa on mahdollista saada ajo pomppujäniksestä, muttei se ole hyvä asia haun ja ylösoton oppimisen kannalta.
Kennelpupu: Jänis, jonka elinpiiri ja tavat tiedetään hyvin, mutta jota ei pyritä saamaan saaliiksi, jotta sitä voidaan käydä ajamassa koiran kanssa uudelleenkin.
Kiimakuoppa: Hirvieläinten jäljiltä maahan on kuopsutettu pieni kuoppa.
Lapanen: Syyskesän jäniksen poikanen, joka on noh, pieni kuin lapanen.
Valkoinen (tai valko): Jänis talvella.
Ruskea: Jänis kesällä/syksyllä.
Paluuperä(t): Jänikselle tyypillinen tapa eksyttää saalistajansa jäljiltään kulkemalla jo kulkemiaan jälkiään takaisin ja hyppäämällä pitkälle jäljen sivuun. Toistettuna kertaa x.
Perslähtö: Koira onnistuu pääsemään melkein kiinni jänikseen ennen kuin se päättää jättää makuupaikkansa.
Lymy: Etenkin hyvin nuori jänis ei mielellään pysy ajossa vaan piiloutuu, menee lymyyn, siten, ettei koira sitä enää löydä.
Jänis tai ajo löytyy korkin alla: Joskus on tarpeen varmistaa, ettei ajon alkamisen esteenä ole, se ettei kanssa metsästäjille/tuomarille ole tarjottu pientä ryyppyä. Tämä kuuluu kastiin "taikausko".
Karkkojänis: Ajossa olevan jäniksen lisäksi alueella on toinen jänis liikkeellä.
Mölistä (löysä, löysyys): Koira haukkuu löysästi eli antaa ääntä yöjäljellä tai huomattavan paljon jälkeen jäniksestä jäätyään.
Tiukka (tiukkuus): Koira on tiukka, jollei se hauku ollenkaan tai haukkuu liian vähän ajossa ollessaan.
"Liian rehellinen": Sanotaan koirasta, joka hiljenee liiaksikin, kun sillä on vaikeuksia ajossa tms.
"Jänis on tiukassa/sitkeässä" tai "Jänis jurottaa": Tarkoitetaan tilannetta, jolloin jänis ei syystä tai toisesta halua lähteä makuupaikaltaan ja koira ei saa jänistä ajoon.
"Jäniksellä on hajuton aika": Tämän todenpitävyydestä ei ole tietoa, mutta joka syksyyn kuulemma osuu ajanjakso (olikosenytviikkovaiperätikuukausi?), jolloin jänis ei haise miltään.
Syttyä (syttynyt): Koira, joka on ymmärtänyt jäniksenajon "perusteet", eli osaa haukkua ajaessaan.
"Karvalakistakin saa ajokoiran": Tämä toteamus tarkoittaa sitä, että huonommankin koiran voi kouluttamalla saada ajavaksi, vaikkei sen ominaisuudet siinä olisikaan niin hyvät kuin erinomaisen riistavietin omaavilla lajikumppaneilla.
"Kiertää jänis": Lumikelillä jäniksen sijainnin voi selvittää kiertämällä sen jättämiä jälkiä. Tällöin jäniksen tiedetään olevan tietyn alueen sisällä.
Myös maastossa liikkumiseen ja paikkojen löytämiseen lisänimet ovat sangen tarpeellisia. On näet erittäin vaikeaa ilman näitä tarkenteita selittää metsästyskaverille esim. sitä, mihin auto jätettiin, koira päästettiin irti tai mistä koira sai jäniksen ylös. Karttoihin painetut paikannimet toki ovat käytössä, mutta riittävään tarkkuuteen niillä ei päästä.
Alla sekalaisessa järjestyksessä metsästyssanastoa, johon itse olen täällä meilläpäin törmännyt.
Maastopaikkoja
 |
| ©RH Rusakkosaalis 2010 |
Paadenpaaden: Sanaleikin tuloksena tullut nimi eräälle rajapyykkikivelle, jonka vieressä on otollinen passipaikka.
Piirla: Koskenmetsän reunamilla sijaitseva jänismaasto.
Kurruttajan nokka (tai ruokintapaikka): Peurojen ruokintapaikka Kurruttajan peltojen päässä.
Laavu: Santtion metsätien varrella oleva laavu.
Auvon nuotioplassi: Nimi nuotiopaikalle tulee metsäpalstan maanomistajan mukaan. Plassi tarkoittaa yleisesti jotain paikkaa ja siihen olen törmännyt muissakin yhteyksissä.
Äijävuori: Kartalla lukee "Äijänvuori", puhekielessä aina "äijä" ei "äijän".
Kanersuon tihuvikko: Tänne on monta jänisajoa kadonnut päättyen koiran kenraalihukkaan.
Koskenmetsän pisto / Pitkissuon kääntöpaikka: Pistot ja kääntöpaikat tarkoittavat yleisesti "isommalta" tieltä lähteviä sivuhaaroja, joiden päässä voi olla silmukka, jossa auton saa käännettyä tai sitten ei ole.
Kolmen tien haara: Eräs hyvä passipaikka.
Arkintie: Esimerkkinä tien nimistä, joita ei lue missään, vaan ovat ainoastaan paikallisten tiedossa (tämä on siis vain yksi monista).
Muuta (jänis)metsästyssanastoa
Pupuheinä: Jänikset ruokailevat/oleskelevat mielellään tietyn tyyppisessä heinikossa. Ruokailupaikan merkkejä ovat myös paikalta mahdollisesti löytyvät jätökset.
Pupupuska: Jäniksen mentävä suojainen makuupaikaksi kelpaava puska tai puun alaosa.
Pomppujänis: Yleensä termi liittyy jäniksen (rusakon) metsästykseen ilman koiraa. Koirankin kanssa on mahdollista saada ajo pomppujäniksestä, muttei se ole hyvä asia haun ja ylösoton oppimisen kannalta.
Kennelpupu: Jänis, jonka elinpiiri ja tavat tiedetään hyvin, mutta jota ei pyritä saamaan saaliiksi, jotta sitä voidaan käydä ajamassa koiran kanssa uudelleenkin.
Kiimakuoppa: Hirvieläinten jäljiltä maahan on kuopsutettu pieni kuoppa.
Lapanen: Syyskesän jäniksen poikanen, joka on noh, pieni kuin lapanen.
Valkoinen (tai valko): Jänis talvella.
Ruskea: Jänis kesällä/syksyllä.
Paluuperä(t): Jänikselle tyypillinen tapa eksyttää saalistajansa jäljiltään kulkemalla jo kulkemiaan jälkiään takaisin ja hyppäämällä pitkälle jäljen sivuun. Toistettuna kertaa x.
Perslähtö: Koira onnistuu pääsemään melkein kiinni jänikseen ennen kuin se päättää jättää makuupaikkansa.
Lymy: Etenkin hyvin nuori jänis ei mielellään pysy ajossa vaan piiloutuu, menee lymyyn, siten, ettei koira sitä enää löydä.
Jänis tai ajo löytyy korkin alla: Joskus on tarpeen varmistaa, ettei ajon alkamisen esteenä ole, se ettei kanssa metsästäjille/tuomarille ole tarjottu pientä ryyppyä. Tämä kuuluu kastiin "taikausko".
Karkkojänis: Ajossa olevan jäniksen lisäksi alueella on toinen jänis liikkeellä.
Mölistä (löysä, löysyys): Koira haukkuu löysästi eli antaa ääntä yöjäljellä tai huomattavan paljon jälkeen jäniksestä jäätyään.
Tiukka (tiukkuus): Koira on tiukka, jollei se hauku ollenkaan tai haukkuu liian vähän ajossa ollessaan.
"Liian rehellinen": Sanotaan koirasta, joka hiljenee liiaksikin, kun sillä on vaikeuksia ajossa tms.
"Jänis on tiukassa/sitkeässä" tai "Jänis jurottaa": Tarkoitetaan tilannetta, jolloin jänis ei syystä tai toisesta halua lähteä makuupaikaltaan ja koira ei saa jänistä ajoon.
"Jäniksellä on hajuton aika": Tämän todenpitävyydestä ei ole tietoa, mutta joka syksyyn kuulemma osuu ajanjakso (olikosenytviikkovaiperätikuukausi?), jolloin jänis ei haise miltään.
Syttyä (syttynyt): Koira, joka on ymmärtänyt jäniksenajon "perusteet", eli osaa haukkua ajaessaan.
"Karvalakistakin saa ajokoiran": Tämä toteamus tarkoittaa sitä, että huonommankin koiran voi kouluttamalla saada ajavaksi, vaikkei sen ominaisuudet siinä olisikaan niin hyvät kuin erinomaisen riistavietin omaavilla lajikumppaneilla.
"Kiertää jänis": Lumikelillä jäniksen sijainnin voi selvittää kiertämällä sen jättämiä jälkiä. Tällöin jäniksen tiedetään olevan tietyn alueen sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti